Vapaakirkollisen kummitoiminnan 40-vuotissynttäreille 10.6.2023 Tampereen Teopolikselle saapuneet kummit ja muut toiminnasta kiinnostuneet saivat heti tilaisuuteen tullessaan suunsa makeiksi. Juhlan kunniaksi oli tarjolla hopeahelmillä ja juhlalogolla koristeluja mokkaleivoksia, joita riitti hyvin kaikille noin 130 juhlavieraalle.
Tervetulotoivotuksen jälkeen nähtiin ja kuultiin monenlaisia välähdyksiä kummitoiminnan 40 toimintavuoden ajalta. Äänessä ja kuvina, videolla ja livenä oli niin kummeja kuin kummilapsia, toiminnan perustajia sekä johtokunnan ja toimikunnan jäseniä ja yhteyshenkilöitä.
Alkuun esitetty video kertoi tiivistetysti toiminnan merkittävimmistä tapahtumista, joihin lukeutuivat mm. uusien kummikohteiden ottaminen, kummilasten ja kummien kasvavat lukumäärät, toiminnan siirtyminen vapaaehtoispohjalta palkatun sihteerin ja taloustoimiston hoitamaksi, puhenjohtajien ja sihteerien vaihdokset, tehdyt kummimatkat ja viimein yhdistyksen purkautuminen ja toiminnan siirtyminen Vapaakirkon lähetystoimiston eli SVK Mission alaisuuten.
Perustajajäsenten kertomukset ilmensivät, miten pienestä alusta voi kehkeytyä laajalle leviävää ja vaikuttavaa toimintaa. Onhan vuosikymmenien aikana tukea saanut varmasti jo toista tuhatta lasta ja nuorta. Sykähdyttäviä olivat nepalilaisen alakoululaisen, Pangchenin, ja ecuadorilaisen eskarilaisen, Naishan, päivästä kertovat videot. Sitä oli myös nepalilaisen nuorukaisen, Kiranin, kertomus, kuinka hän jo ennen syntymäänsä isästään orvoksi jääneenä sai koulutustuen avulla mahdollisuuden koulunkäyntiin ja on edennyt jo yliopisto-opiskelijaksi. Hyvin koskettavaa oli myös kuulla aiemmin Ecuadorissa yhteyshenkilönä toimineen Joanna Sormusen puheenvuoro siitä, miten äärettömän suuri vaikutus viidakkoalueen vammaislasten koulutuksen tukemisella oli sekä lasten että heidän perheidensä elämään. Perinteisesti lähes eläimen asemassa pidetyt ja siten kohdellut vammaiset lapset saivat tuen myötä ihmisarvoisen elämän. He pääsivät terveydenhuollon ja koulutuksen piiriin ja tulivat osaksi yhteisöään, jotkut jopa antamaan siihen panoksensa työntekijöinä ja kykenevinä hankkimaan elantonsa.
Juhlassa oli mukana myös leikkimieltä, kun suurta maapalloa heiteltiin henkilöltä toiselle yrittäen estää sitä putoamasta lattialle – samalla laulaen tuttua ”Hän pitää maailmaamme kädessään” -lastenlaulua.
Juhlan lopuksi pyydettiin laulaen taivaan Isältä siunausta koko maailman lapsille, joista monet edelleen elävät ilman mahdollisuutta koulutukseen ja sen myötä parempaan tulevaisuuteen.
