Helmikuussa 2015 istumme Nepalissa My Homen lasten koulukodin toimistossa, jossa CCDP:n (Creative Children Development Programme) toiminnanjohtaja Shankar Pantha kertoo minulle Odharen kylähankkeesta kolmen tunnin matkan päässä Pokharasta. Näky tontista ja sinne rakennettavasta koulusta, vierastalosta, hedelmätarhasta ja vihannesmaista koskettaa…
Oma kummityttöni Mariyamkin sattuu olemaan Odharesta ja kylässä asuvat Chepangit ovat syrjitty heimo. Ensi vuonna sinne!
Puita istuttamassa
Vuoden 2016 helmikuun matkaani liittyi paljon vastoinkäymisiä ja olisin halunnut jopa jättää sen väliin. Viimevuotinen lupaukseni Mariyamillekin vaati kuitenkin palaamaan ja niin vietimme taas ikimuistettavan illan My Homen lasten kanssa. Jaoimme äitini tekemät villasukat heille kaikille. Ne otettiin riemullisesti vastaan. Lapset lauloivat rempseästi ja tanssittiin kaikki yhdessä.
Seuraavana aamuna varhain jeeppi nouti meidät ja huisin matkan jälkeen olimme Odharen kukkuloilla aamu-usvassa. Tutustuimme kyläläisiin ja CCDP:n ostamaan hurmaavaan maapalaan isoine mangopuineen. Istutimme yhdessä sitruunapuun, banaanin, mangon ja muutamia muitakin. Tontilla on mahdollisuus tulla todelliseksi mallikyläksi ja sijaintikin on sellainen, että se sopisi vaikka patikointikohteeksi. Siis mahdollistaisi ihan uusia työpaikkoja ja elämisen edellytyksiä.
Kummityttöni perheen pihamaalla nautimme kana-aterian ja saamme omaa hunajaa mukaan. Talo on pieni, vaatimaton ja maanjäristyksen runtelema. Saan kummitytöltäni kirjeen, jossa hän kiittää ja iloitsee tulostani ja on samalla murheellinen, kun ei voi antaa minulle muuta kuin rakkautensa ja rukouksensa. Vai ei muuta! Nepalilaiset saavat minut liikutuksen kyyneliin joka ikinen päivä.
Huussipuhe kyläkoulussa
Osallistumme pikkuisen kyläkoulun tilaisuuteen, jossa jaetaan opiskelumateriaaleja ja pidetään palopuheita opiskelun tärkeydestä ja hygieniasta. Minäkin pidän oman opiskelu- ja huussipuheeni.
Ja saan pikkuiselta pojalta palautetta myöhemmin: I liked your teaching! (Tykkäsin opetuksestasi!)
Kouluhetken jälkeen CCDP jakaa pullia koko kylälle ja juomme teetä. Seurailen sivussa tapahtumia, kun yhtäkkiä joku kapsahtaa kaulaani ja Chondra, keski-ikäinen nainen, iloitsee kanssani! Hilpeä hetki!
Vielä pitkän pitkä halaushetki Mariyamin kanssa. Paluu Pokharaan ”My Homeen”, jossa vielä kerran lähtötee. Shankarin vaimon, Bishnun, kuiskaus ”Please come back!” Jää soimaan koko vuodeksi… Ensi vuonna jälleen – jos Herra suo ja elämme!
Sanna Rantala